Noista kierroksista,

Kierroslukualueen alapää taitaa riittää useimpiin tarkoituksiin. 500r/min pienempiä kierroksia tarvitaan messingillä terähalkaisijan ylittäessä ehkä 50 mm ja alumiinilla vieläkin enemmän. Teräksellä raja alkaa tulla vastaan 12 mm pora/jyrsinhalkaisijalla.

Moi,

Alumiinityhjiökammioista ei ole kokemusta, mutta rosterista tehdyissä käytettiin kevennysuraa, jos se vain oli mahdollista. Putket esimerkiksi kiinniteltiin laippoihin niin, että laippaan sorvattiin ura, jolloin putkea vasten jäi vain putken seinämävahvuutta leveydeltään vastaava harjanne. Uran syvyys oli myös noin seinämävahvuuden kokoinen. Laippa heftattiin muutamalla pisteellä laipan ulkopintaan kiinni. Lopuksi sulatettiin TIGillä putken pää ja laipan harjanne yhteen. Lisäainetta ei useinkaan tarvittu.

Tuota kevennysuraa käyttämällä sai hitsauksen lämmöntuonnin ja sulan hallinnan hoidettua paljon kätevämmin, kuin jos olisi yrittänyt sulattaa putkea suoraan kiinni massiiviseen kappaleeseen. Tyhjiöliitoksissa tämä on erityisen tärkeää, sillä käsittämättömän pieni silmin havaitsematon halkeama tai huokonen tekee liitoksen käyttökelvottomaksi. Ainakin jos painealue on tuolla millibaarialueen tuolla puolen. Normaali käyttöalue entisen työpaikan laitteilla oli tuolla 10E-6...10E-8 mbar.

Saumat on käytännössä aina testattava heliumvuototesterillä valmistuksen jälkeen. Millään saippuakupla tai paineistettuna veteenupottamistempuilla ei vuotoja havaita, koska suurtyhjiön pilaava reikä on todella pieni. Suuremman systeemin osat testattiin aina yksitellen, koska vuodon etsiminen kymmenien liitosten järjestelmästä ei ole ihan helppoa, eikä aina ole edes helppoa sanoa onko syy huonoon tyhjiöön vuodossa, viallisessa pumpussa vai systeemin sisällä kiehuvissa epäpuhtauksissa tai väärissä materiaaleissa. Eli yhdestä sormenjäljestä tulee tuhat litraa pumpattavaa kaasua...

Moi,

Katsos tuolta www.finnparttia.fi

Moi,

Fanucin 6m ei käsitykseni mukaan tue tuota tipoittaista tiedonsiirtoa PC:ltä (eli drip feed:ä). Tai oikeastaan tukee, mikäli kokoonpanossa on remote buffer kortti (esim A16B-1200-0270). Itse tuli aikoinaan pengottua netti aiheen tiimoilta sekä kokeiltua vaikka mitä kikkoja. Esimerkiksi tuolta http://www.cnczone.com/forums/fanuc/20098-drip_feeding_fanuc_6m_b_trouble.html löytyy keskustelua aiheesta.

Päädyin lopulta ostamaan täältä foorumilta myynnissä olleen käytetyn BTR-kortin (Behind the Tape Reader). Kortti tulee reikänauhan lukijan paikalle, eli ohjaus luulee lukevansa ohjelmaa reikänauhanlukijalta, vaikka lukeekin sitä PC:ltä BTR-kortin kautta. Tällöin ei ole mitään rajoituksia ohjelman pituudelle, kunhan vain poistaa rivinumerot, koska 6m ei ymmärrä kovin suuria rivinumeroita.

BTR-korttin asentaminen vaatii, että koneessa on reikänauhanlukija ja varsinkin että ohjaustapakytkimessä on "Tape" asento. Kortteja taitaa valmistaa vanhoille ohjauksille useampikin yritys, mutta hinnat voivat olla aika suolaisia.

Hei,

GWizard näyttäisi poralle 2528 r/min ja 93 mm/min sekä tapille 560 r/min. Alumiinina oli aika kova, eli 6061. Noissa arvoissa on oletettu käytettävän leikkuunestettä.

Moi.

Johdevoiteluöljyn pintahälytys on toisinaan kytketty single-step napin rinnalle, eli alhainen öljynpinta voi tosiaan saada koneen toimimaan vain rivi kerrallaa.

Koneen muistissa pääsee siirtymään ohjelmasta toiseen kirjoittamalla ohjelmatilassa (taitaa olla käyttökytkimen toinen asento vasemmalta) O1234 ja painamalla perään cursor-alanuoli (1234 on siis halutun ohjelman numero). Seuraavaan ohjelmaan pääsee siirtymään muistaakseni painamalla CAN ja cursor-alanuoli.

Aliohjelmat toimivat esim seuraavasti:
O0001
-koodia
M98 P0002
-ohjelman 0001 loput koodit

O0002
-aliohjelman koodit
M99

Miksi muuten käyttää ohjelmanimiä 27 ja 500 eikä peräkkäisiä numeroita mieluummin ykkösestä alkaen?

Ohjelman saa poistettua muistista editointitilassa (käyttökytkimen ensimmäinen asento vasemmalla) ja muistinsuojausavainkytkin suojaamattomassa tilassa kirjoittamalla O1234 ja painamalla DELET.

Työkalunvaihdon toimimattomuus voi johtua siitä, että koneen akselit tulee ensin ajaa kotiin ennen kuin työkalunvaihto sallitaan. Kotiinajo tapahtuu kätevimmin omalla ohjelmanpätkällä käyttäen G28 koodeja tai sitten käyttökytkimen home-asennossa manuaalisesti (taitaa olla oikea ääriasento). Työkalunvaihto saattaa vaatia myös koneen luistien olevan määrätyssä asennossa. G28 käytettäessä tulee koneen olla ehdottomasti inkrementtiajomoodissa, tai muuten akseleilla on tapana kulkea aluksi omituisiin suuntiin ja aiheuttaa hupaisia törmäyksiä...

CNC-zonelta löytyy Fanuc keskusteluosio http://www.cnczone.com/forums/fanuc/, josta saattaa löytyä hyvää tietoa 6M ohjauksesta. Erityisesti kannattaa käydä läpi mitä sanotaan ohjauksen parametrien varmuuskopioinnista. Mikäli koneen muisti sekoaa, esimerkikisi muistista riippuen kuplamuistin sekoamisessa tai ram-muistin ylläpitopariston tyhjentyessä, ja parametrit häviävät niin työstökeskuksesta ei ole enää kuin romuosaston pojille. Uusien konekohtaisten parametrien kehittäminen itse on käytännössä mahdoton operaatio.

Lävistysviiveen saa G-koodissa tehtyä laittamalla polttimon sytytyskomennon jälkeen aikaviivekoodin G04.

Moi,

Dynomotion korttia käytin jyrsimessä takavuosina. Nyt tuo on odottelemassa plasmaleikkurin valmistumista.

Kortti on USB-liitäntäinen, mutta ei toiminut luotettavasti Mach:n kanssa. Parin katkenneen terän jälkeen siirryin käyttämään Dynomotionin omaa käyttöliittymää, joka taitaa olla kopsattu muistaakseni EMC:stä. Toimi ihan luotettavasti. Lisätietoa ja muistaakseni koodiakin löytynee Dynomotionin sivuilta...

Moi,

Työkaluliike Seppo Kivilinna Oy. Sijaitsee Itäkeskuksessa. Myyvät myös yksityisille.

HSS terällä, terän 1mm paksun osan ollessa 5mm pitkä, näyttäisi huterolla koneella ilman jäähdytystä päästävän seuraaviin arvoihin GWizard lakimen mukaan :
-pyörimisnopeus 20380 1/min
-vaakasyöttö 258 mm/min
-pystysyöttö ajettaessa terää kappaleeseen 127 mm/min
-leikkuusyvyys 0,26 mm

Tehontarve näyttäisi olevan hurjat 0,0011 kW...

Koneen tukevuus ei itse asiassa vaikuta juurikaan noin ohuilla terillä, koska ohut terä taipuu työstövoimista jo paljon ennen kuin muut rakenteet antavat periksi. Syöttöliikkeissä ei tietenkään saa olla rajuja nykäyksiä, johtuen esim johateiden tai ruuvien epätasaisuuksista, tai terä napsahtaa.

Joskus ihan ennenvanhaan näissä taidettiin vannoa tarkkuushiottujen kartioliukulaakereiden eikä kuula/rullalaakereiden perään. Sopiva kara voisi syntyä ihan teräsrunko / teräskara viritelmällä ja kahdella kartiopinnalla kellosepänsorvien malliin. Ei tosin taida lämpökäsittely ja pintojen hionta onnistua ihan joka monttööriltä.

Toinen vaihtoehto voisi olla kääntyä kiinan poikien puoleen ja hankkia kellosepänsorvin lisälaitteeksi myytäviä jyrsintä- tai hiomakara (esim ebay ja hauksi grinding attachment for watchmakers). Karasta voisi purkaa pois turhat kiinnikkeet ja holkittaa sen vanhan tilalle. Käyttämienne 8mm holkkien sopivuus ei tosin välttämättä ole taattu; niitä kun on yksityiskohdiltaan vähän poikkeavia niin pahuksen montaa eri sorttia...

Hei,

Kyseisistä moduleista ei ole koemusta, mutta ohessa on muutama yleinen kommentti.

Tehot lasketaan aina yhteen, oli modulit sitten rinnan tai sarjassa. Eli kahdella 300 W modulilla saadaan 600 W tehot kuormaan. Rinnankytkettäessä ulostuloteho on 2*ulostulovirta*modulinjännite ja sarjassa ulostulovirta*2*modulinjännite (eli samat ovat).

Ensimmäinen ehto sarjaankytkennälle on, että virtalähteen ulostulo on kelluva, eli se ei saa olla yhteydessä esim. ensiöpuolen maahan tai nollaan. Muutoin tuleepi oikosulku ja muita ikäviä lieveilmiöitä kuten savunmuodostusta. Kellumisen voi tarkistaa mittaamalla yleimittarilla, etteivät ulostuloliittimet (+ ja - sekä mahdolliset jännitesäätöön liittyvät sense-liittimet) ole yhteydessä mihinkään sisäänmenopuolen liittimiin tai virtalähteen runkoon. Eivät edes kohtuullisen suurentuntuisen vastuksen kautta. Mikäli ulostulopuoli on yhteydessä laitteen runkoon, niin missään tapauksessa ei saa lähteä ratkaisemaan ongelmaa asentamalla jännitelähde eristimille ja jättämällä suojamaa kytkemättä laitteen runkoon. Tästä virityksestä saattaa tulla vikatapauksessa verkkosähköt sekä sormille että moottoripiireihin...

Toinen edellytys sarjaankytkennälle on että virtalähteen ulostulopuoli kestää kelluttamisen korkeammassa jännitteessä toisen jännitelähteen perässä. Ongelmia voi tulla väleillä ulostulo-sisäänmeno tai ulostulo-runko(maa). Mainitut teholähteet todennäköisesti kestävät eristyslujuudeltaan kelluttamisen, koska ensiö-toisio väli on mitoitettu jo nyt verkkojännitteelle ja toisiopuolen ja maan välinen eristys mitä luultavimmin kestää, vaikka jännite-ero kasvaisi 58 V:sta tuonne 100 V tuntumaan. Mitään takeita laitteiden kestävyydestä tai henkilöturvallisuudesta sarjaankytkennässä en tietenkään voi antaa, eli vastuu jää rakentajalle.

Oma lukunsa on jännitelähteiden jännitteensäädön toimivuus ja stabiilisuus sarjaankytkennässä. Todennäköisesti kuitenkin toimii.

Vika ei tavallisesti ole niinkään siinä UPSissa tai sen laturissa, vaan akkutyypissä. UPSien akut (jos lyijyakuista puhutaan) kun tuppaavat olemaan suljettua huoltovapaata tyyppiä, jonka keskiverto elinikä on pari kolme vuotta. Akut on vielä usein pakattu ahtaan kotelon sisään, jolloin korkea lämpötila kiihdyttää akkujen vanhenemista.

Auton akun elinikäkään ei ole paljon kummallisempi, ehkä korkeintaan noin tuplat suljettuun verrattuna. Auton akussa tosin helposti on sen verran enemmän energiavarantoa, että käyttöikä voi tulla melko pitkäksi, jos akun kapasiteetti alkujaan on suurehko. Elinikää kasvattaa myös se, ettei UPS käytössä tarvitse yrittää mitään dieselmoottorin kylmäkäynnistykseen -30C pakkasessa verrattavaa. Eli UPS virtapiikit ovat pienempiä starttimoottoriin verrattuna ja akku on lämpimämmissä oloissa. Starttiakuksi enää kelpaamaton akku voisi siis ehkä toimia vielä UPS käytössä.

Pitkää akkujen elinikää jos halajaa, niin pitäisi käyttää paikallisparistokäyttöön tarkoitettuja putkilevyakkuja. Puskuvarauskäytössä ne kestävät pitkällekin toistakymmentä vuotta. Ongelma vaan on, että ne ovat muita lyijyakkutyyppejä kookkaampia ja kalliimpia. Yksityinen kuluttaja saattaa myös kohdata melkoisia hankintaongelmia niitä metsästäessään...

Äkkiä tulee siis mieleen korvata UPSin sisällä olevat hapantuneet akut vähän käytetyillä autonakuilla. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä ihan ongelmatonta, koska UPSissa on todennäköisesti jonkunlainen älykäs akkulaturi, jonka latausvirtakäyrän tulisi sopia käytettävälle akkutyypille. Saattaapi siis käydä niin, että akku ei latautuisi täyteen tai pahimmillaan ylilatautuisi niin että kiehuisi kuiviin (mistä muuten seuraa kohtalaista räjähdyskaasun kehitystä). Sähköturvallisuusnäkökohtien (ja tuon äskenmainitun räjähdysvaarallisten kaasujen hallintavaatimusten) täyttäminen vaatiikin sitten installaation tekijältä jo vaikka mitä sähköalan pätevyyksiä ja asiantuntemusta. Eli älkää kokeilko tätä kotona (eikä sen puoleen muuallakaan) mikäli ammattitaitovaatimukset eivät ole kunnossa...

Kaiholla muistelen aikaa, kun itseläkin oli Digitalin PDP-11 "kotitietokoneena". Oheislaitteina oli isokelainen magneettinauha-asema ja kaksi levyasemaa (irtolevyillä ja levykoko tuollaista lp-levyn luokkaa). Liukulukuprosessori koostui kahdesta lisäkortista keskusyksikössä. Ethernet-sovittimessa oli suurin koskaan näkemäni DIL-kantainen "mikropiiri", joka oli kuin kolme kertaa suurennettu painos keraamisesta 40-pinnisestä mikropiiristä. Muisti oli oikea core-muisti, eli ferrittirengasmuisti, mitä oli se lisäetu, että se oli haihtumaton. En vieläkään ymmärrä, kuka oli saanut pujotettua osoite-, luku- ja kirjoitusjohtimet mikroskooppisten pienten ferriittirenkaiden läpi. Häviötehoa laitteistossa oli sen verran, että ainakaan kylmä ei sillä työskenneltäessä tullut.

Noita koneita oli yhdessä vaiheessa melkein joka "sahalla" prosessinohjauskoneena. Niihin oli saatavilla aito reaaliaikakäyttis ohjaussovelluksia varten. Ohjelmointi oli äkkiseltään hieman outoa, koska lukujärjestelmä ei ollut heksadesimaalijärjestelmä, vaan oktaalijärjestelmä...

Moi,

Itsellä on myös 6m ohjaus. Mikäli herja on "buble read", niin tuo tilatieto ilmestyy ainakin itselle käynnistyksessä näytölle ja on ilmeisesti jokin vaihe tietokoneen käynnistyksessä. Minulla on pieni aavistus, että ohjaus voi jumiutua tähän tilaan, mikäli jokin seuraava käynnistyksen vaihe ei onnistuneesti mene läpi. Älkää vaan kysykö, että mikä vaihe.

Mikäli muistissa on todella vikaa, niin koneen saaminen takaisin toimintaa on lähes mahdotonta, mikäli ohjauksen parametreja ei ole missään ylhäällä. Samasta syystä muistia ei ole syytä nollata, mikäli parametreja ei ole tallessa. Jos ohjaus on kuollut, niin parametrit saattavat löytyä koneen papereista tai mahdollisesti jostain (koneen kaapista) löytyvältä reikänauhanpätkältä.